Aihe ehdottomasti ansaitsee oman kirjoituksen, onhan kyseinen vaateyhdistelmä jopa äänestetty maailman seksikkäimmäksi koulupuvuksi (siihen ne Thaimaan koulutusjärjestelmän meriitit loppuvatkin). Vapiskaa siis Japanin koulutytöt! Kyseisen linkin takaa löytyviä riepuja ei kyllä tullut meidän yliopistolla vastaan ja oma puvustus muistutti ennemminkin lentoemännän asua. Kun tämän polyesteriunelman sisällä vielä kirjaimellisesti kellui omassa hiessään oli kaikki hekumallisuus kyllä kaukana.
Thaimaassa koulupuku otetaan käyttöön jo tarhassa ja siitä vapaudutaan vasta kandiksi valmistumisen jälkeen. Pukujen pohja on aikalailla sama koulusta tai yliopistosta huolimatta: valkoinen paita ja tumma polven mittainen tai pidempi hame. Jokaisella yliopistolla on omat napit, pinssit ja vyönsoljet jotka kertovat kantajansa koulun (ja kenties myös vanhempien lompakon paksuuden) ja nämä voi ostaa yliopiston kirjakaupasta.
Assumptionissa hame, jota oli pakko käyttää kaikissa virallisissa toimituksissa kuten tenteissä, oli nakinkuoren tyylinen kynähame. Se hitsasi reidet yhteen ja aiheutti melkein kuolion vasempaan jalkaan tentin aikana, kun kireys ei riittänyt kuin yhden jalan vapaaseen verenkiertoon. Itse kun olen tottunut sellaiseen pikakävelijän hiihtämiseen, oli arkikäyttöön pakko hankkia markkinoilta perinteinen vekkihame jossa leveän helman ansiosta niin kävely kuin ilmanvaihtokin toimivat paremmin kuin alkuperäisessä vekottimessa.
Koulupuvussa paidan kuului olla siististi hameen ja pojilla housujen sisällä. Vyötä ei tarvinnut käyttää arkisin ja pojilla oli solmiopakko vain virallisissa tapahtumissa. Lisäksi kenkinä ei saanut pitää rantatossuja. Oletuksena itsellä oli, että tämä tarkoitti kantapään peittäviä kenkiä, mutta thaimaalaisten kanssaopiskelijoiden kenkämuotia tarkasteltaessa tuli todettua, että sääntö täyttyy jos on edes jonkinlainen remmi menossa kantapään ylitse. Släbärit nilkkaremmillä olivat siis jo säännön mukaisia.
Ennen koulun alkua saimme ohjeet pukukoodista mailin kautta ja niistä muistutettiin tiuhaan tahtiin kursseille kirjautumisen yhteydessä. Jos hajamielisyydessään sattui unohtamaan mitä yliopistoon pitikään laittaa joka aamu päälle, oli koulussa sijoitettu strategisiin paikkoihin julisteet muistuttamassa miltä kunnon yliopisto-opiskelijan kuuluu näyttää. Lisäksi koulun lukuisat vartijat olivat aikamoisia kärppiä bongailemaan puutteet vaatetuksessa ja varoitus, niin suullinen kuin kirjallinen, saattoi napsahtaa huolimattomuudesta.
Itsehän sain kerran suullisen varoituksen eksyessäni tenttiin vekkihame päällä. Kaksi ensimmäistä tenttiä oli mennyt ilman mitään valituksia, eli sääntöjenkin noudattamisen pakollisuus riippuu aina henkilöstä ja hänen pilkunviilaamis-innostuksestaan. Valitukset oli kuitenkin pakko ottaa tosissaan, sillä ne saattoivat merkitä kieltoa osallistua tunnille (jolloin sai automaattisesti poissaolomerkinnän) tai pahimmassa tapauksessa (kun sääntöjä rikkoi jatkuvasti) potkut kurssilta.
Koulupuvun käyttöä perustellaan huolellisuuden, kurinpitoisuuden ja kunnioituksen oppimisella. Kuinka pärjäisit hallitsemattoman maailman kynsissä jos et kouluaikana ole kyennyt pitämään edes koulupukuasi oikein? Moni varmasti tuntee persoonallisuutensa tukahdetuksi muuttuessaan klooniarmeijan osaksi. Itselle ei nakinkuorta lukuunottamatta ollut vaikeaa pitää koulupukua. Se helpotti omaa päivää huomattavasti kun ei tarvinnut aamulla pähkäillä vaatetustaan. Itsellä kun ei mukana ollut muutenkaan kuin jotain reissussa kulahtaneita riepuja, olisi siistin yliopistolookin luominen ilman koulupukua tullut lompakolle kalliiksi. Koulupuku kustansi kymmenisen euroa ja ratkoi aamupaniikin koko kevääksi. Hyvä diili kaikin puolin vaikka tuosta koulupuvun merkityksellisyydestä loppuelämän kannalta voikin olla montaa mieltä.